Miten keho kantaa vaikeita kokemuksiasi – ja miksi niistä toipuminen vaatii myös kehoa?

Miksi kehon viestien kuunteleminen on niin vaikeaa – vaikka tietää, että pitäisi?

Miksi pysähtyminen tuntuu vieraalta tai jopa uhkaavalta?

Tässä blogitekstissä kerron, miksi keho on useissa tilanteissa avain myös mielen toipumiseen ja miten jokainen meistä voi hyötyä kehollisesta työskentelystä. Tekstissä avaan myös kehollisuuden ja trauman yhteyttä. Teksti pohjautuu antamaani haastatteluun, jota olen päivittänyt uusimmalla tiedolla ja asiakastyön havainnoilla.

Kuka olen ja miksi puhun niin paljon kehosta ja kehollisuudesta?

Olen psykofyysinen fysioterapeutti, lyhytterapeutti ja pian valmistuva traumapsykoterapeutti. Toimin terapia-alan yrittäjänä Lappeenrannan ja Kouvolan alueella sekä etäyhteydellä.

Työssäni yhdistyy keho ja mieli – ei siksi, että se olisi trendikästä, vaan koska se on välttämätöntä todellisen toipumisen kannalta.

Mitä kehollisuus oikeastaan tarkoittaa?

Ihmisen hyvinvointi on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus. Kehon ja liikkeen kautta voimme vaikuttaa mielialaamme, fyysiseen jaksamiseemme ja vuorovaikutukseen. Kehollisuudella on keskeinen rooli myös traumaattisista kokemuksista toipumisessa.

Kehollisuus ei ole vain “joogaa ja hengittelyä” – se on kehon viestien ja hermoston aitoa kuuntelua ja ymmärtämistä - pelkistettynä uskallusta olla oman itsensä ja kehonsa äärellä. Usein juuri keho kantaa ne muistot ja reaktiot, joita mieli ei jaksa tai kykene tietoisesti kannatella.

Miten trauma näkyy kehossa?

Trauma vaikuttaa aivoihin, hermostoon ja elimistöön kokonaisvaltaisesti. Usein hermoston säätelyjärjestelmä jää vaikeiden kokemusten jälkeen jumiin: se muuttuu helposti ylivireäksi, alivireäksi tai seilaa niiden välillä.

🧠 Aivot reagoivat kuin vaara olisi yhä läsnä – vaikka kaikki olisi hyvin.

Mantelitumake eli “pelkokeskus” voi aktivoitua liikaa, kun taas etuotsalohkon säätely heikkenee. Tämän seurauksena myös arjen pienet asiat voivat tuntua kohtuuttoman kuormittavilta.

Kehossa tämä voi tuntua:

• Sydämen sykkeen nousuna ilman syytä

• Hengityksen vaikeutena

• Lihasjännityksinä

• Vatsavaivoina tai kipuina, joille ei löydy selkeää syytä

Entä jos oma keho ei tunnu turvalliselta eikä sen äärellä halua olla?

Moni enemmän tai “vähemmän” traumatisoitunut ei luota omaan kehoonsa. Keho voi tuntua pelottavalta, vieraaksi jääneeltä tai ylikuormittuneelta. Tämä johtaa usein siihen, että kehon tuntemuksia vältellään – tai ne kaappaavat huomion ylikorostuneesti.

"Kehoni reagoi, vaikka yritän olla rauhallinen. Se pelästyy, vaikka järki sanoo, ettei ole mitään hätää."

Miksi kehon huomiointi kuitenkin kannattaa

Pelkän ymmärryksen ja puheen varaan jäävä työskentely voi jäädä pinnalliseksi. Traumasta toipuminen vaatii kehon mukaan ottamista, sillä meidän tarvitsee saada myös keho ymmärtämään, että olemme nyt turvassa eivätkä meille aiemmin tapahtuneet ikävät asiat tapahdu nykyhetkessä.

Kehon huomioiminen auttaa:

• Vaikuttamaan oman hermoston toimintaan

• Tunnistamaan omia tarpeita ja rajoja

• Palauttamaan kehon kokemuksen turvasta

Kehon muisti tilanteista on usein vahvempi kuin mieleen jäänyt muisto. Joskus keho muistaa sen, mitä mieli ei halua tai pysty muistaa.

Miten kehollisuus liittyy kiintymyssuhteisiin?

Varhaiset vuorovaikutuskokemukset – sylissä olo, lempeä katse, rauhoittava kosketus – (sekä näiden puute) vaikuttavat siihen, tunnemmeko olomme turvalliseksi omassa tai toisten seurassa.

Kiintymyssuhteen vaikutus näkyy:

• Hermoston reaktioissa

• Stressitasoissa

• Kyvyssä ottaa vastaan hoivaa tai apua

Turvattomat kiintymyssuhteet voivat jättää kehon jatkuvaan ja mieltä ja kehoa kuluttavaan valmiustilaan, vaikka ulkoisesti näyttäisikin tyyneltä.

Voiko turvattomuuden kokemukseen vaikuttaa aikuisena?

Kyllä voi. Kokemus turvasta voi syntyä minkä ikäisenä vaan – ja se on ennen kaikkea kehollinen kokemus.

Psykofyysisissä terapiamuodoissa harjoitellaan mm.:

• Kehotietoisuutta ja omien kehotuntemusten ja tunteiden tunnistamista

• Hermoston rauhoittamista

• Toisen kannattelussa olemista ja siihen luottamista

Nämä kokemukset voivat olla korjaavia, turvaa palauttavia tai luovia kokemuksa ja siirtyä myöhemmin myös muihin arjen ihmissuhteisiin.

Mitä kehollisia harjoitteita suosittelet?

Jokaiselle sopivat harjoitteet ovat yksilöllisiä ja parhaiten niiden laatiminen onnistuu yhdessä ammattilaisen kanssa. Tässä muutama matalan kynnyksen tapa aloittaa:

• Kehoskannaus: Käy läpi kehoasi osa kerrallaan, havainnoi tuntemuksia lempeästi.

• Maadoittuminen aistien kautta: Tee havaintoja ympäristöstäsi (näkö, kuulo, tunto)

• Liike + hengitys: Kevyt liike, jossa yhdistyy rytmi, jännitys ja rentous, voi auttaa löytämään sopivan liikkeen ja levon tasapainon

💡 Jos haluat kokeilla turvallista, maksutonta kehollista harjoitusta, voit kuunnella laatimani Ensiankkuri-harjoitteen täältä .

Miten yhteiskunta voisi tukea traumasta tai muista haasteista toipumista paremmin?

Vaikeita tapahtumia kohdanneet ihmiset joutuvat usein toistamaan kokemuksiaan prosesseissa, joissa ei ole tilaa säätelylle tai turvallisuudelle.

Lisäksi myös auttajat – läheiset, ammattilaiset, omaiset – tarvitsevat tukea. Sijaistraumatisoituminen ja myötätuntouupumus ovat todellisia riskejä, jotka vaikuttavat kykyymme kohdata toista turvallisesti. 

Näiden ottaminen todesta ja esimerkiksi traumainformoituihin käytäntöihin tutustuminen olisi tarpeellista kaikissa yhteisöissämme ja mahdollistaisi turvan kokemusta ja säätelyä.

Haluatko tietää lisää tai kokeilla yhdessä?

Jos terapeuttinen kehotyöskentely tai keskusteluterapia kiinnostaa, ota rohkeasti yhteyttä. Voit lähettää viestin sähköpostitse tai verkkosivujeni yhteydenottolomakkeella.

Voit myös seurata instagram tiliäni tai liittyä uutiskirjeelle, jos haluat lisää sisältöä kehollisuudesta, traumasta toipumisesta ja turvan rakentamisesta – arjessa, hoitosuhteissa ja elämässä.

Kiitos kun luit loppuun asti – kehosi kiittää myös.